Noniin. Nyt on tehty Wikipediaan muutoksia (vuorovaikutukseen) ja tänään olisi sitten tuo case-esitystkin. Hallelujah. Ehkäpä tämä tästä. Pitää vielä koittaa jotain kirjoitella tänne aiheesta ja aiheen sivusta, niin eiköhän tämä homma sitten ole jo pulkassa.

Tuossa tuli kommentoitua muuatta viestiketjua ja kerrottua, että olen osallistunut aika lailla tyystin epäonnistuneelle verkkovetoiselle kurssille. Mistä siinä olikaan kyse... pitää ihan miettiä, kun aikaa on jo kulunut kohtalaisen kauan. Kyseisellä kurssilla käytettiin Optima-ympäristöä, joka on sinällään ihan näppärä sovellus - hyviä ja huonoja puolia on ja kaikki tätäkin lukevat varmaan tietävät ne ilman kummempaa selittelyä. Oma tiivistetty näkemykseni on se, että kyseessä lienee paras huonoista oppimisympäristöistä ja hyvää ei ole tullut edes vastaan... Anteeksi nyt vaan, olen aika pessimisti - johtuu varmaan siitä, että aina kun jotain aletaan hypettämään liikaa [paljonko se sitten onkaan], niin meikäläisen niskakarvat nousevat pystyyn.

No nyt välillä asiaankin, siis epäonnistuneeseen kurssikokemukseen. Kyseiseen kurssiin liittyi satunnainen määrä lähitapaamisia - niiden osalta vakava ongelma oli se, että ne eivät olleet säännöllisiä. Ajat ja paikat vaihtelivat, joten porukka oli paikalla miten sattuu... allekirjoittanut mukaanlukien.

Toinen kompastuskivi liittyi kurssin toteutukseen, joka oli hoidettu niin, että Optimassa oli N-kappaletta eri vaiheisiin ja aiheisiin liittyviä keskustelualueita, joille porukka sitten postitteli vähän miten sattuu... Kaikilla osallistujilla oli pari pakollista pientä kirjoitus ja sitten pari pakollista kommentointia... Tulos oli sellainen, että kirjoitukset tulivat hiukan ennen  deadlinea pompsina [kaikki] ja kommentit olivat rataa "ihan hyvä". Tuo sitten oli hajautettuna usealle alueelle, eikä mitään keskustelua tullut... Sepä siitä sitten.

Ja tuo nyt oli yksi esimerkki.

On tullut tässä viimeaikoina ensimmäistä kertaa mietittyä hiukan analyyttisemmin sitä, että miksi sitä oikein vaivautuu itseään kiusaamaan kaikean maailman verkkoyhteisöillä. Sinänsä hämmästyttävää on se, ettei asia ole aiemmin mietityttänyt... kun joka tapauksessa tapoihini on aina kuulunut kaiken maailman seikkojen miettiminen ja itsensä vaivaaminen asioilla, jotka eivät minulle edes kuulu.

 Loppujen lopuksi löysin kuin löysinkin tähän vastauksen - joka on itse asiassa sama kuin mistä oli jo lähiopetuskerralla puhe: verkkoyhteisöt eivät eroa niin paljoa "oikeista" yhteisöistä, että niiden toimintaan tulisi osallistuttua jotenkin erikoisista syistä.... Syyt ovat ihan samat kuin kaikessa muussakin toiminnassa.

Yksi yhteisö on puhtaasti kiinnostuksen takia, toinen liittyy tärkeimpään harrastukseeni ja kolmas pitää minut ajantasalla ajankohtaisissa asioissa ja tarjoaa mahdollisuuden korkeatasoiseen väittelyyn - mahdollistaa oppimisen ja taitojen hiomisen. Ei mitään erikoista siis... Ymmärrän kyllä, että jotkut löytävt myös kavereita noista yhteisöistä, mutta itselläni tilanne on kyllä sellainen, että harrastusporukka on tuttua "oikeasta" elämästä ja tuo yhteisö vain auttaa kommunikaatiossa vähentäen ajan ja paikan merkitystä... Toisaalta 1:1 viestiohjelmien avulla on kyllä tullut hankittua useampiakin hyvä tuttuja, mutta jotenkin vaan parhaita tuttuja ovat ne joiden kanssa on ihan oikeastikin ollut tekemisissä. Kyllä tuo sosiaalisuus vaan vaatii ihan oikeatakin kanssakäymistä.

Alkaa nyt ensimmäistä kertaa olla sellainen olo, että oikeasti tietää mistä on kyse. Tosin vielä on tämä kurssin kokonaisuus hiukan hämärän peitossa... Tuli oltua poissa ensimmäiseltä tutor-tapaamiselta, joten sekin on sitten uutena juttuna vielä edessä. No tuskimpa sieltä mitään maata järisyttävää tulee, joskin keskusteluita odotan kyllä ihan mielenkiinnolla  tähänastisesta kun tuo viime kertainen tapaaminen keskusteluineen on ollut kaikkein mielenkiintoisinta.

Mutta nyt pitääkin alkaa katsella noita muiden ryhmäläisten blogeja... josko niihin jonkun kommentin pistäisi sitten.