On tullut tässä viimeaikoina ensimmäistä kertaa mietittyä hiukan analyyttisemmin sitä, että miksi sitä oikein vaivautuu itseään kiusaamaan kaikean maailman verkkoyhteisöillä. Sinänsä hämmästyttävää on se, ettei asia ole aiemmin mietityttänyt... kun joka tapauksessa tapoihini on aina kuulunut kaiken maailman seikkojen miettiminen ja itsensä vaivaaminen asioilla, jotka eivät minulle edes kuulu.

 Loppujen lopuksi löysin kuin löysinkin tähän vastauksen - joka on itse asiassa sama kuin mistä oli jo lähiopetuskerralla puhe: verkkoyhteisöt eivät eroa niin paljoa "oikeista" yhteisöistä, että niiden toimintaan tulisi osallistuttua jotenkin erikoisista syistä.... Syyt ovat ihan samat kuin kaikessa muussakin toiminnassa.

Yksi yhteisö on puhtaasti kiinnostuksen takia, toinen liittyy tärkeimpään harrastukseeni ja kolmas pitää minut ajantasalla ajankohtaisissa asioissa ja tarjoaa mahdollisuuden korkeatasoiseen väittelyyn - mahdollistaa oppimisen ja taitojen hiomisen. Ei mitään erikoista siis... Ymmärrän kyllä, että jotkut löytävt myös kavereita noista yhteisöistä, mutta itselläni tilanne on kyllä sellainen, että harrastusporukka on tuttua "oikeasta" elämästä ja tuo yhteisö vain auttaa kommunikaatiossa vähentäen ajan ja paikan merkitystä... Toisaalta 1:1 viestiohjelmien avulla on kyllä tullut hankittua useampiakin hyvä tuttuja, mutta jotenkin vaan parhaita tuttuja ovat ne joiden kanssa on ihan oikeastikin ollut tekemisissä. Kyllä tuo sosiaalisuus vaan vaatii ihan oikeatakin kanssakäymistä.